Pakolaisuudesta osallisuuteen: Vapaaehtoistyön voima Suomessa

Kuinka vapaaehtoistoiminta tukee Venäjän hyökkäystä pakoon lähteneitä Suomessa

Kun sota pakottaa tuhannet ihmiset jättämään kotinsa, ensimmäinen apu keskittyy usein logistiikkaan: tarjoamaan suojaa, ruokaa ja oikeudellista turvaa. Mutta kotoutuminen eli merkityksellisen elämän rakentaminen uudessa maassa on paljon monimutkaisempaa. Niille, jotka ovat paenneet sotaa Ukrainasta ja asuvat nyt Suomessa, tämä prosessi on muotoutunut paitsi julkisten palvelujen myös vapaaehtoisten työn kautta. Kriisitilanteissa, joissa viranomaisapu voi olla hidasta, persoonatonta tai vaikeasti saavutettavaa, vapaaehtoiset toimivat tärkeinä siltarakentajina. He tarjoavat empatiaa, joustavuutta ja kulttuurisesti sensitiivistä tukea.

Monet Suomeen saapuneet ihmiset kohtasivat vieraita asumisjärjestelmiä, kielimuureja ja epäselvyyttä perusasioissa, kuten lääkäriaikojen varaamisessa tai sähkösopimuksen tekemisessä. House of Helsinki -järjestön kartoitusraportin “Kartoitus ukrainasta sotaa paenneiden ja nyt Suomessa asuvien ihmisten tarpeista” vastaajista moni ei tiennyt oikeuksistaan tai olemassa olevista palveluista. Epätietoisuuden keskellä vapaaehtoiset astuivat esiin ja tarjosivat askel askeleelta ohjausta esimerkiksi asunnon etsimisessä, lomakkeiden täyttämisessä tai lasten koulupaikkojen järjestämisessä.

"Paperityön prosesseista ei ollut juurikaan tietoa vaan opimme kaiken Telegram-ryhmien kautta."

Nämä epäviralliset tukiverkostot, joita vapaaehtoiset usein ylläpitävät, muodostuivat elintärkeiksi. Vaikka virallista tietoa on saatavilla verkkosivuilla tai esitteissä, juuri vapaaehtoiset käänsivät, selittivät ja avasivat sen käytännössä ymmärrettäväksi.

Kulttuurinen ja kielellinen sensitiivisyys luo todellista yhteyttä

Kartoitus osoitti, että yli 80 % vastaajista oli naisia, joista monilla oli lapsia, ja suurin osa halusi asioida ukrainaksi tai venäjäksi. Tämä muodostaa suuren haasteen julkisille palveluille, joissa asiointi tapahtuu usein vain suomeksi tai englanniksi. Vapaaehtoiset ovat paikanneet tätä aukkoa. Monet heistä puhuvat samoja kieliä kuin autettavat ja ymmärtävät sodan ja pakolaisuuden kokemuksia omakohtaisesti. Jaettu tausta madaltaa kynnystä pyytää apua ja tekee vuorovaikutuksesta empaattisempaa ja kunnioittavampaa.

Kielimuuri on suurin este työllistymiselle (352 vastaajaa) ja kouluttautumiselle (501 vastaajaa). Moni korosti tarvitsevansa kielitukea päästäkseen eteenpäin. Tässä kontekstissa vapaaehtoiset, jotka auttavat käännöksissä tai tarjoavat epävirallista kielitukea, ovat keskeisessä roolissa mahdollistamassa osallistumista.

Vapaaehtoiset paikkaavat julkisten palvelujen aukkoja

Vaikka ihmiset pääsevätkin virallisten palvelujen piiriin, nämä palvelut eivät aina vastaa kaikkiin tarpeisiin. Tässä kohtaa vapaaehtoiset voivat tehdä merkittävän eron tarjoamalla tunneperäistä tukea, henkilökohtaista ohjausta ja käytännön apua, jota julkiset palvelut eivät aina kykene tarjoamaan.

Moni vastaaja kertoi kärsivänsä psyykkisestä kuormituksesta, mutta ei ollut hakenut ammattimaista mielenterveyshoitoa. Syitä olivat muun muassa palvelujen hinta, tiedon puute tai epävarmuus vieraiden asiantuntijoiden kohtaamisesta. Näissä tapauksissa vapaaehtoiset toimivat epävirallisina tukihenkilöinä—kuuntelemassa, rohkaisemassa ja auttamassa navigoimaan palvelujärjestelmässä.

Vapaaehtoiset ovat usein myös helpommin lähestyttäviä. Monet vastaajat kokivat, että oli helpompaa pyytää apua yhteisön jäseniltä tai järjestöiltä kuin viranomaisilta. Vuonna 2024 House of Helsinki sai yli 1 600 avunpyyntöä. Usein nämä liittyivät asioihin, joita julkiset palvelut eivät kata, kuten:

• Byrokratian selittäminen

• Asumisoikeuksiin liittyvät kysymykset

• Sähkösopimusten ymmärtäminen

• Lastenhoidon järjestäminen

• Apua ansioluettelon ja työhakemusten laatimiseen

  
  

Tällainen apu ei pelkästään ratkaise käytännön ongelmia, vaan rakentaa myös luottamusta ja itseluottamusta.

Yhteisöllisyyden ja kuulumisen tunteen luominen

Sosiaalinen eristäytyminen on yksi suurimmista haasteista niille, jotka yrittävät rakentaa uutta elämää kriisin jälkeen. Kartoitus osoitti, että lähes 60 % vastaajista koki sosiaaliset kontaktinsa rajallisiksi. Vain 17 % sanoi, että heillä on vahvoja tukiverkostoja Suomessa. Vapaaehtoiset voivat suuresti vaikuttaa tähän ongelmaan. Kielikahviloiden, vertaistukiryhmien, kulttuuritapahtumien ja arkipäivän kohtaamisten kautta he luovat tiloja, joissa ihmiset kokevat olevansa tervetulleita. Tällainen yhteisölähtöinen työ on erityisen tärkeää yksinhuoltajille, ikääntyville ja vammaisille henkilöille, joilla on vähemmän mahdollisuuksia osallistua.

"Sosiaalinen elämä on nyt nollassa kielitaidon puutteen vuoksi. Vapaaehtoiset ovat ainoita, joiden ansiosta tuntuu, että kuulun johonkin."

Vapaaehtoistyön tunnistaminen ja tukeminen

Vaikka kartoitus nostaa esiin vapaaehtoistoiminnan valtavan merkityksen, se osoittaa myös, ettei yhteiskunta voi pitkällä aikavälillä nojata maksuttomaan työhön keskeisten kotouttamistoimien osalta. Vapaaehtoiset eivät voi korvata julkista järjestelmää, mutta heidän roolinsa on tunnistettava ja heitä on tuettava kriittisinä kumppaneina. Tulosten perusteella seuraavat toimet ovat keskeisiä:

• Yhteistyön parantaminen järjestöjen ja viranomaisten välillä

• Vakaan rahoituksen varmistaminen vapaaehtoistoiminnalle

• Monikielisten materiaalien ja tulkkauspalveluiden tarjoaminen julkisissa palveluissa

• Koulutuksen ja tuen tarjoaminen vapaaehtoisille, jotka toimivat vaativissa tehtävissä

Kun Suomi lähestyy vuotta 2026, jolloin tilapäinen suojelu monien kohdalla päättyy, tarve pitkäjänteiselle kansalaisaktiivisuudelle kasvaa. Vapaaehtoiset ovat luoneet perustan kotoutumiselle, mutta pitkäaikainen tuki edellyttää järjestöjen ja viranomaisten koordinoitua yhteistyötä.

Miten muuttaa pakolaisuus osallisuudeksi

House of Helsingin tekemä kartoitus muistuttaa, että kotoutuminen ei ole vain sääntöjä ja politiikkaa. Se on ennen kaikkea ihmisiä, jotka välittävät ja toimivat. Kriisin hetkellä, kun järjestelmät ovat ylikuormittuneita tai hitaita reagoimaan, vapaaehtoiset astuvat usein ensimmäisinä auttamaan. He täyttävät ne inhimilliset aukot, joihin viralliset palvelut eivät aina yllä, tarjoamalla tunnepitoista tukea, käytännön ohjausta ja kulttuurisesti ymmärtävää apua, joka on sekä välitöntä että merkityksellistä. Vapaaehtoiset eivät ole vain avustajia, vaan yhteisöjen rakentajia, tulkkeja, ongelmanratkaisijoita ja usein ensimmäisiä ihmisiä, joihin tulijat luottavat.

Olipa kyse uuden kaupungin läpi opastamisesta, ensimmäisen suomenkielisen ansioluettelon kirjoittamisesta tai vain lämpimästä keskustelusta tutulla kielellä, vapaaehtoiset tarjoavat tukea, joka muuttaa hätäavun pitkäkestoiseksi toipumiseksi. Kun luottamus viranomaisiin puuttuu, juuri vapaaehtoinen rakentaa usein ensimmäisen sillan kohti osallisuutta.

Tulevaisuuteen katsoessa, erityisesti vuonna 2026 päättyvää tilapäistä suojelua silmällä pitäen, on selvää, että vapaaehtoisten rooli tulee säilymään keskeisenä. Jotta vaikutus olisi pysyvä, vapaaehtoistyö tarvitsee tunnustusta, resursseja ja paikan osana laajempaa kotoutumissuunnittelua. Kriisitilanteissa järjestelmät eivät kanna ihmisiä eteenpäin, sen työn tekevät toiset ihmiset.

Klikkaa tästä Kartoitukseen