Vapaaehtoistarina: Aviopari, joka auttaa muita
- 6 tuntia sitten
- 3 min käytetty lukemiseen
Tänään haluamme kertoa tarinan Olehista ja Anelista - pariskunnasta, jonka matka Suomeen on muodostunut selviytymisen, ystävällisyyden ja auttamisen tarinaksi. Syyskuusta 2025 alkaen he ovat toimineet yhtenä aktiivisimmista vapaaehtoistiimeistämme, tukien Ukrainasta saapuneita ihmisiä niin verkossa kuin kasvokkainkin.
Matka, joka muutti kaiken
Oleh ja Anel kuvailevat saapumistaan Suomeen sattumien summaksi - tai, kuten he itse sanovat, “karmaksi”. Ennen sotaa he elivät rauhallista, tasapainoista arkea ja olivat viimein lähteneet kauan odotetulle lomalle. Sitten, eräänä aamuna, kaikki muuttui. Muutamassa viikossa he menettivät kotinsa, autonsa ja tunteen elämän vakaudesta.
“Emme koskaan suunnitelleet tulevamme Suomeen. Se oli ainoa Pohjoismaa, jossa emme olleet käyneet ennen sotaa - ja silti kohtalo johdatti meidät tänne. Sattumien ja olosuhteiden ketju - Karmamme.”
He kulkivat maiden halki – epävarmuuden, pakolaisleirien ja paperisodan läpi.
“Matkan varrella kohtasimme monenlaisia ihmisiä ja järjestöjä - hyviä ja ei niin hyviä, itsekkäitä ja pyyteettömiä. Jotkut yrittivät hyötyä kahdesta eksyneestä pakolaisesta, toiset taas antoivat viimeisensä auttaakseen meitä. Joskus ajattelen, että vielä jonain päivänä kirjoitan kirjan: ‘Kuinka matkustaa kahdesti Euroopan halki 30 sentillä taskussa’. Nyt tuo aika tuntuu melkein seikkailulta - mutta uskokaa pois, silloin se ei ollut sitä. Mikä auttoi meitä selviytymään? Yksinkertaisesti: rakkaus. Meidän hullun vahva ja uskomaton rakkautemme.
Kuukausien selviytymisen ja “uskomattomien seikkailujen” jälkeen he saapuivat Suomeen.
“Nyt olemme Suomessa, ja näyttää siltä – ja toivomme – että pysyvästi. Rakennamme kaiken alusta ja uskomme vahvasti, että onnistumme. Parannamme hiljaa omia haavojamme ja opettelemme samalla suomea, suomalaisuutta - sekä puramme lempeästi niin omia kuin muidenkin stereotypioita."
“Vaikeina aikoina meitä autettiin – nyt on meidän vuoromme auttaa muita.” Vapaaehtoistyö alkoi Olehilla ja Anelilla luonnollisesti.
“Uskon vahvasti Kantin kategoriseen imperatiiviin – tee oikein vain siksi, että se on oikein,” Oleh sanoo.
“Kun tuntemattomat ihmiset jakoivat meille leipänsä, tarjosivat katon pään päälle, rahaa, neuvoja tai pelkkää ystävällisyyttä, kysyimme aina: Miten voimme kiittää? Ja he vastasivat: ‘Auta muita, kun on sinun vuorosi.’ Nyt pidämme kiinni tuosta lupauksestamme.”
Koska he tietävät omasta kokemuksestaan, miltä tuntuu saapua uuteen maahan tyhjin käsin, he haluavat helpottaa muiden matkaa. He ottavat tulijat vastaan rajalla, auttavat arjen käytännön asioissa ja tarjoavat ennen kaikkea henkistä tukea. He ovat niitä vapaaehtoisia, jotka tekevät suuren vaikutuksen hiljaisesti - luotettavasti, lämpimästi ja aina valmiina auttamaan.
Osa yhteisöä
Olehin ja Anelin yhteys House of Helsinki ry:in ja REFUFIN-hankkeeseen syntyi, kuten he itse sanovat, “taas kerran karmasta.”
“Uskon vahvasti Kantin kategoriseen imperatiiviin: ‘Toimi vain sellaisen maksiimin mukaisesti, jonka voit samalla tahtoa tulevan yleiseksi laiksi.’ Kollegamme osoittautuivat aidosti empaattisiksi, lämpimiksi ja rehellisiksi ihmisiksi. Mitä muuta kaksi uupunutta, mutta rakastavaa sydäntä voisi enää toivoa vieraassa maassa?”
Jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien he tunsivat, että olivat löytäneet oikean paikan. He eivät vain liittyneet vapaaehtoistiimiin - he löysivät yhteisön, jossa jaetaan samat arvot, lämpö ja elämänilo.
Vain kahdessa kuukaudessa, syyskuusta lokakuun 2025 loppuun, Oleh ja Anel ovat auttaneet 92 ihmistä kasvokkain: he ovat ottaneet tulijoita vastaan, auttaneet rekisteröitymisessä ja tukeneet heidän ensimmäisiä askeliaan kohti kotoutumista. Moni heistä on yhä yhteydessä heihin, ja Oleh ja Anel jatkavat verkkotukea myös tapaamisten jälkeen. Aivan uskomatonta!
House of Helsinki ry:ssä olemme nähneet läheltä, miten vapaaehtoistyö tukee myös Olehin ja Anelin omaa kotoutumista. He ovat oppineet käytännössä, miten Suomen vastaanotto- ja tukijärjestelmä toimii - kuinka asioida poliisin ja rajaviranomaisten kanssa, ohjata tulijoita eri viranomaisten palveluihin sekä järjestää pieniä, mutta tärkeitä käytännön asioita uusille perheille. Usein he lähtevät omalla autollaan tapaamaan tulijoita ja varmistavat, ettei kukaan tunne jäävänsä yksin.
“Olemme itse kulkeneet pakolaisuuden piinalliset kehät ja tiedämme tarkalleen, miltä se tuntuu. Siksi haluamme auttaa muita välttämään ne samat virheet ja kolhut, jotka me itse jouduimme kokemaan,” Oleh sanoo.
Tänään Oleh ja Anel eivät ole vain vapaaehtoisia – he ovat osa yhteisöä. Jokainen kohtaaminen, jaettu tarina ja pieni ystävällinen teko vahvistavat sitä, mistä kuuluminen todella syntyy. Kuuluminen ei ole jotain, minkä löytää, vaan jotain, minkä rakentaa. Yhdessä.
Kommentit